Päätin tällä viikolla alkaa kokeilla säännöllistä ruokavaliota. Olen todella perso kaikelle makealle ja ennen kaikkea kaikenlaiselle rasvaiselle ja suolaiselle ruoalle, joten ajattelin yrittää hieman parannella ruokatottumiksiani. Siitä huolimatta, että olen pohtinut itselleni jonkinlaisen ruokavalio-ohjenuoran, en aio noudattaa sitä orjallisesti. Tälläkin viikolla mukaan on mahtunut wingsejä, irtokarkkeja sekä ikuisuusheikkoutena Subwayn cookieita. Omalla kohdallani minkäänlainen ehdottomuus tulee tuskin koskaan toimimaan, sillä mielitekoni senkun vaan villiintyvät, jos jokin asia on täysin kiellettyä. En siis halua alkaa kiusata itseäni minkäänlaisella superkuriasialla, kunhan vaan hieman koetan hahmotella suuntaviivoja itselleni.
Aamupala:
2dl maitorahkaa ja ananaspaloja
Lounas:
Salaatti, jossa proteiinina yleensä joko kanaa tai jauhelihaa, erilaisia vihanneksia, ainakin tällä viikolla fetajuustoa ja avokadoa
Välipala:
Banaani tai jokin muu hedelmä
Päivällinen:
Joko jauhelihaa tai kanaa, täysjyväpastaa (tai nuudeleita), raejuustoa ja jonkinlainen salaattiasia
Iltapala:
Yhden munan munakas leivän päällä, kalkkunaleikkelettä ja joitain vihanneksia
Tämän lisäksi treenien intensiteetistä ja kestosta riippuen juon joko ½ dl ja 1 dl heraproteiinijauheesta miksattua palautusjuomaa.
Tässä tosiaan suuntaviivat, mutta vielä ei ole ollut päivää, jolloin asiat ovat todellisuudessa menneet aivan näin. Töissä syön yleensä subin tai subiaineksista tehdyn salaatin, kun kerran ilmaiseksi saa. Opiskelijana ei aina ole ihan kauheasti varaa nuukailla. Aika usein (lue: monta kertaa viikossa) lankean tonnikalasubiin, koska kevytmajoneesi tekee kaikesta huippuhyvää.
Tällä ruokavaliokokeilulla haluan yrittää muun muassa sitä, saisinko itseäni hieman tarmokkaammaksi ja olisiko treeneistä saatavissa vähän enemmän irti näin. Jatkuva sokeripöhötys ei ainakaan ole kauhean mieluisa olotila. En kuitenkaan vastakaan aio kieltäytyä esimerkiksi juhlaillan herkkupöperöistä tai muista. Kuten sanottu, kaikella kohtuudella tätäkin ilman minkäänlaista piponkiristystä.
Kävin tänään aamupäivästä pitkästä aikaa BodyCombat-tunnilla. En muistanutkaan, kuinka mukava onkaan purkaa aggressioita ja mahdollisia stressejä mäiskimällä näkymättömiä vihollisia turpaan. Siinä hengästymiset ja hienpaljous unohtuu, kun miettii vaan jokaisen iskun kerralla. Mahdollisimman kovaa, mahdollisimman oikealla tekniikalla, mahdollisimman kipeät lihakset jälkikäteen. Siinäpä maan mainio resepti. Siitä en sen sijaan ole varma, pidänkö siitä, että ohjaaja kutsuu koko tunnin ajan tuntilaisiaan taistelijoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti