Ryhmäliikuntatuntien errorit

Kävin tänään ryhmäliikuntatunnilla, tarkemmin sanottuna muokkauksessa. Käyn harvoin salilla ollessani millään muilla kuin LesMills-konseptitunneilla, sillä niitä tunteja kahlatessaan tietää aina tarkkaan, mitä saa. Sen sijaan tällaiset muokkaksen tyyliset tunnit vaihtelevat vaikeusasteltaan ja intensiteetiltään todella paljon ohjaajasta riippuen. Tästä päästäänkin erroriin numero yksi.

Huonokuntoisen oloinen tai muuten vain hieman laiskahko ryhmäliikuntaohjaaja on yksi epämotivoivimmista asioista, joita tiedän. Tämän päivän tunnin piti juuri tällainen ohjaaja. Tiesin tämän etukäteen, mutta aikatauluistani johtuen päätin silti mennä jumppaamaan. Tämä kyseinen ohjaajan tunnit ovat järjestäen lyhyempiä kuin 60 minuuttia, kevyen puoleisia sekä puuduttavan tylsiä. Lisäksi on kovin hankala ottaa vakavasti sellaista ohjaajaa, joka huutaa edestä, että tehkää syvemmälle niitä kyykkyjä, mutta jonka oma ahteri ei laskeudu juuri lainkaan. Näissä tämänkaltaisissa liikunnanohjaajissa on se hyvä puoli, että ne saavat minut tietynlaisen turhautumisraivon partaalle ja rymistelen liikkeet läpi todella tiivistahtisesti, jotta saisin tunnista jotain riemua. Kieroutunutta kyllä, tästä johtuen muokkaustunnit ovat kuin ovatkin lopulta aivan hyvää treeniä. Lisäksi näistä omista ohjauskokemuksista saa vinkkejä siihen, millainen ohjaaja itse haluaa olla. Tämä siltikin, että tankotanssitunnit ovat hyvin erilaisia ohjattavia siitä johtuen, että ohjaajana on tarkkailtava oppilaiden tekniikkaa enemmän kuin tällaisialla ryhmäliikuntatunneilla ja neuvottava henkilökohtaisesti.
En sano, että ryhmäliikuntatunneilla ohjaajan olisi vedettävä oma täysipainoinen treeni, vaan töissä ollessaan ohjaaja on siellä ohjattaviaan varten. Mutta muokkauksen kaltaisilla tunneilla ainakin itse tunnen riepovani paljon raivokkaammin, jos ohjaajakin tekee tosissaan ja otsa hiessä.

Toiseen erroriin törmäsin myös tänään samaisella tunnilla. Huomasin, että minulla oli liki jokaisessa kappaleessa liian pienet painot. Koska ohjelma oli minulle vieras, otin hieman tavanomaista pienemmät painot, jotta pääsisin liikkeiden kanssa sinuiksi. On kuitenkin todella raivostuttava huomata, että edes sarjojen päätteeksi, ei kropassa tunnu juuri minkäänlaista tekemisen poltetta. Liikuntasalin takaosasta ei kuitenkaan kesken kappaleen viitsi rynnätä hakemaan uusia painoja. Sen verran minussakin on suomalaista häveliäisyyttä, etten suinkaan haluaisi häiritä muiden huhkintaa. Ensi kerralla tiedän kuitenkin ottaa painoja ihan ronskisti.

Ehkä äskeisestä johtuen huomasin katselevani muiden tekemisiä enemmän kuin yleensä. Oma henkilökohtainen errorini tuntuukin olevan se, että haluaisin koko ajan huuta kaikille takarivin mammoille, että nyt sitä persettä alemmas. Ja että onko tuo olevinaan kyykky? Haluaisin myös käydä korjailemassa kurjalla tekniikalla liikkeitä tekeviä ja viuhuttamassa henkistä ruoskaa lusmuille. Toistaiseksi olen kuitenkin malttanut pysytellä oman treenaamisen parissa.

Viimeinen errori on ehdottomasti myös yksi suuri syy siihen, miksi käyn hyvin pitkälti vain konspetitunneilla. Tämän muokkaustunnin musiikki koostui aivan kammottavista kappaleista. Läpi käytiin niin Sata salamaa kuin Paula Koivuniemen parhaatkin. Ei minua inspiroi pysyä hooverissa viime voimillani, kun Frederik pauhaa riipivästi korvakäytäviin. Musiikki on minun keinoni viedä ajatukset pois siitä tunteesta, kun pää koettaa sanoa, että nyt et kuule pysty tekemään enempää. Uskon päätäni silloin paljon helpommin, kun musiikki on ahterista. Tänään se oli.

Tänään lupaan alkaa taas venytellä säännöllisesti. Kunniasanalla.